(anteeksi, jos tarina pätkii. joitain kuvia puuttuu.)

Moi. Mä olen Anja, Anja Barry. Ja mä toivon etten mä olis koskaan ees päätyny tänne missä mä nyt oon. Mä oon horoskoopiltani oinas, en tiiä tarvitsetko tota tietoa koskaan, mutta kerroinpahan vain. Mä asun Puistolassa, tuppukylässä keskellä ei mitään. Meidän perhe on köyhä, joten talo on sen mukainen. Ja meidän naapurit on kaikki itserakkaita kusipäitä, koska ne asuu kaikki suurissa kartanoissa eikä edes viitsi tulla tervehtimään meitä. Niin, me.

Tässä on mun pikkusysteri, Nadja. Sillä on päällä jotkut ikivanhat mutsin tekemät kuteet, mutta se ei haluu vaihtaa niitä. Niin tosiaan, mutsi. Se on kadonnut, me ei tiedetä yhtään minne. Faija taitaa tietää, mutta ei se siitä puhu. Sen takia me muutettiin tänne. Mutta takasin mun systeriin. Nadja on aika vilkas, ja se on tismalleen samannäkönen kuin mä, mutta ilman meikkiä.

Ja sitten, mun faija. Mä en tiiä kannattaisko siitä edes puhua, mutta kerron nyt kuitenkin. Faija on läski, se lihoi aika rutkasti kun mutsi katos. Faija ei näytä yhtään multa eikä Nadjalta, me kaks kato perittiin meijän mutsin ulkonäkö. No faija on tosi synkkä nykyään, se suunnilleen vaan makaa sohvalla ja kattoo teeveetä, kun oottaa että mä teen ruokaa. Se ei ees käy töissä, ja sen takia me ollaan niin köyhiä. Ennen faija oli tosi ilonen ja leikki Nadjan ja mun kaa (sillon kun olin vielä kakara) mut nytte... Parasta ettei puhuta siitä tän enempää. No nyt mä kerron meidän stoorin tähän asti.

[tästä katosi Barryjen talon kuva]

Oli meidän eka päivä meidän uudessa kodissa, ja faija sekos. Mä en tiiä mikä sille tuli, mutta noin sille käy aina joskus. Vintillä pimenee ja silmät sumenee. En mä oo koskaan jaksanu kutsua ambulanssia, koska sillon kun noi sekoamiset alkoi, mutsi oli vielä kotona ja sekään ei ikinä kutsunut ketään.

Mä menin sytyttämään tulen takkaan, koska meidän koti oli aivan sika kylmä, mä en tajuu miksei faija hankkinu tänne pattereita. Kuitenkin mä sytytin tulen takkaan ja istuin sohvalle oottamaan että faija palautus takas normaaliksi.

Mä en jaksanut olla koko päivää jonkun takan ääressä, ja menin poseeraamaan mun uuden peilin eteen. Mulla ei oo koskaan ollu poikkista, vaikka mulla on ihan hyvä vartalo ja nätit kasvot.

Kun mä siinä peilailin, niin näin kun ikkunan ohi käveli yks lenkkivaatteissa oleva nainen, joka pudisteli päätään kun katto meidän taloa. Mua alkoi vituttamaan koko ämmä. Mitä tuli siihen ja oli niin olevinaan. Huusin isille siitä ja se vaan murahti jotain vastaukseksi. Ei sitä kovin paljon kiinnosta mitä meist ajatellaan.

Yhtäkkii siit meni ohi toinenki nainen joka näytti jotenki etäisest tutulta. Huusin siitäki faijalle ja se suunnilleen laukkas tervehtiin sitä naikkosta, jonka nimeksi paljastui Sirja Pulliainen. Faija alko jutteleen sen kanssa ja oli yhtäkkii samanlainen kun mutsin aikoina: ilonen ja vitsaileva. Mua alko ärsyttään toi ämmä, joka sai tällä hetkellä sitä kaikkea faijalta, jota mä ja varsinki Nadja oltais tarvittu.

Mä menin laittaan lounasta, koska tiesin ettei faija sitä kummiskaan laita vaikka kuinka muuttuisi ku se juttelee ton Sirjan kanssa. Mä pilkoin raivoisasti lihavoileipien sisällykset hienoiksi, vaikka en normaalisti tee niin. Mua vaan ärsytti niin paljon.

Nadja tuli syömään mun kanssa ja kysyi: "Kuka toi nainen isin kaa on?". Mä en uskaltanut vastata, sillä jos se olisi sitä mitä mä luulin, ei Nadja tykkäis. "No se on joku naapuri vaan", mä valehtelin sujuvasti ja mun sisusta kylmäsi. "Sähän sanoit et ne naapurit on liian kusipäitä tapaamaan meitä", Nadja ihmetteli ja mä löin itteäni sisäisesti. Onneks ulko-ovi kävi just sillon ja mä vältyin vastaamiselta.

Mä nousin ja korjasin lautaseni, ja se Sirja tuli syömään sitä lihavoileipää jonka mä olin tehnyt faijalle. Nadja katsoi Sirjaa ihan hämmentyneenä ja Sirja hymyili sille tavalla, jota ei ees kaukaa katsoen voinu sanoa ystävälliseksi. Sitten se alkoi sönköttämään Nadjalle jotain siitä että se ei sais mennä ulos pimeellä. Ihan kun faija välittäis koska me ollaan ulkona ja koska ei.

Sitte faija tuli sisälle ja Sirja pomppas ylös tuolista kun tuli perseen alla. Mä naurahdin säälimättä, mutta mun nauruni katkes kun seinään kun näin mitä faija ja Sirja teki. Faija alkoi flirttailemaan Sirjan kanssa. Mun edessä, ja ennen kaikkea, Nadjan edessä. Nadja ei huomannut faijassa mitään omitusta.

Mä menin istumaan meijän sohvalle raivosta kalpeena ja tietty sen Sirjan pitää tulla tekeen tuttavuutta muhunkin. "Mä olen tossa Puistolan museossa töissä, sä voisit päästä puol ilmaseks sisään, kiinnostaisko?", Sirja kysyi ja kattoi mua. Mä katsoin sitä takas säälivästi, ja ilmotin ettei mua kiinnosta.

Sitten me noustiin kummatkin ylös ja Sirja sanoi vielä jotain mikä sai mut raivon valtaan. "Voi kun teidän isänne on kyllä komea, sääli että hän ei teidän äidillenne kelvannut." Mitä tuo akka tietää yhtään meidän mutsista, tai faijasta! "Painu hevonkuuseen meidän talosta, ämmä, ja pidä sormes irti faijasta ja meidän elämästä!", mä kiljuin mutta Sirja vain seisoi ja katseli mua, ja sitten se käveli mun ohi kun en olis ikinä ollut olemassakaan.

Mä istuin takas sohvalle ja yhtäkkiä kuulin epäilyttäviä ääniä keittiöstä. Vilkasin sinne ja mitä mä näinkään: faijan ja Sirjan muhinoimassa. Sirja näki mut ja heitti muhun ilkeän katseen. Mä olin tyrmistynyt. Kuinka faija uskals tehä tollasta, ja vielä Nadjan edessä.

Nadjasta puheen ollen, se seisoi koko ton "toimituksen" ajan paikoillaan kattomassa niitä. Sillä oli silmissään sellanen aika unelmoiva katse, ihan kun se olisi kuvitellut että Sirjasta tulee sen uusi hyvä äiti jos se ei keskeytä mitään.

Sitten vihdoin kun oli tullu jo ilta, faija hyvästeli Sirjan. Ne imutteli hyvän aikaa puhelimen edessä, ennen kun faija eros siitä ja kuiskutteli jotain Sirjan korvaan joka hihitteli tyttömäisesti. Mua ällötti, eihän faija sais tehä tota muille kun mutsille, joka oli kadonnut, eli se ei sais tehä tota kellekään!

Vihdoin sitten Sirja häipyi, toivottavasti ikuisiksi ajoiksi ainakin mun puolesta. Mä katoin sen menoa ikkunasta ja tunsin itteni tosi helpottuneeksi kun ei tarvinnut kattoa sitä ja faijaa.

Nadja meni nukkumaan heti kun Sirja lähti, ja mä ajattelin et ehkä munkin pitäis mennä. Mutta en mä mitään unta saanut, kun ajattelin vaan faijaa ja Sirjaa. Mä tiesin että faija on tosi tunteellinen ja kosii Sirjaa heti kun siihen on mahollisuus, ja mä toivoin ettei sitä mahollisuutta koskaan tulekaan.

Aamulla mä en ollu nukkunut silmänräpäystäkään kun Nadja pomppas ylös ja yritti olla "herättämättä" mua. Mä en viittiny liikkuu heti, ja Nadja ei myöskään kun lattia naris niin kammottavasti että se olis herättäny jota faijan. Kun kyllästyin odottamaan että Nadja liikkuiski jonnekin, mä pomppasin ylös ja toivotin hyvät huomenet.

Kun mä olin päässyt ulos meijän huoneesta, mä tulin suoraan olkkari-keittiöön, ja näin nurkassa harmaan hautauurnan. Mä ihmettelin kenen se on, kun ei meijän suvusta kukaan oo tässä talossa (vielä) kuollut. Päätin kysyy sitä faijalta heti ku se herää.

Mä hiivin faijan huoneeseen ja eihän se tietenkään hereillä ollut, mitä vielä, kuorsas täyttä häkää. Toivottavast se ei nää unia Sirjasta.

Mä menin kylppäriin meikkamaan, silmäpussit on pakko saada peitettyy kun on kuitenkin eka koulupäivä. Onneks mutsi oli jättäny meijän ex-kotiin ennen sen katoomist ees jotain peitevärejä ja ripsareita, koska muuten mulla ei olis mitään, ei faija kuitenkaan tajuis ostaa.

Meikkaamisen jälkeen mä vaihoin vaatteet ja menin tekemään aamiaista mulle ja Nadjalle. Sekä faijalle, ni se voi syödä kun se herää. Kun mä söin, mä myös ajattelin sitä, mitä faija tekee yksin ku me ollaan koulussa. Toivottavast meitä ei odota kotona yllätyksenä faijan kihlaama Sirja.

Sitten se koulubussi tuli ja mun sekä Nadjan oli pakko lähtee kidutuslaitokseen, joka on kaiken kaupaksi vielä kokonaan uusi ja vieras. Mä jätin faijan huolissani nukkumaan, ja astuin keltaiseen koulubussiin. Koulubussi oli luksusta verrattuna meidän vanhan asuinpaikan koulukuljetukseen.

Mikä tyttöjä odottaa heidän palatessaan koulusta? Kihlaako Anjan isä Sirjan? Lue se seuraavassa luvussa!